Työtieurilta noustaan. Huonoin kesärenkain täytyy toimia maltilla. Harkiten mutta päättäväisesti. Äkkiliikkeet eivät yleensä ole hyväksi, mutta niitäkin tarvitaan. Muutoin tipahdetaan takaisin uran pohjalle. Kesällä tämä on helpompaa.

Sallittakoon kökkösymboliikka aloittelijalle.

Kesärenkaat ikävästi muistuttivat kotiinpalun hilpeän tunnelman latistajasta. Polkupyöräni, viime viikolla kalliisti huollettu uskollinen matkakumppanini, on varastettu. Perkele. Primitiivireaktio olisi saattanut syyllisen tatamiin, siihen juuri istutetun viiniköynnöksen juurelle. Amen. Ahdistaa ajatus siitä että menopelini on jonkun vieraan jalkojen välissä. Miltä siitä tuntuu? Onko se onnellisempi vai kaipaako kotiin? 

Okei. Nettirikosilmoitus (voih tätä nykyaikaa) on tehty (vakuutusyhtiötä varten). Noin. Kellarista toinen pyörä tilalle. Rasvatuin kettingein kohti uusia pettymyksiä. Pyörä, joka niin rakas olikin, ei kaipaa minua (eikö?). Tuon faktan alta ponnistan ja totean että kukaan ei kuollut (eihän?) ja totean näin metaforisesti formuloineeni blogini mittakaavan.

Yritän nähdä uusia puolia. Työssä tai työttömyydessä. Katsoa käsiäni uusin silmin. Siirtyä uusille urille.