Säästä, kesästä - alkaako se ja loppuuko sitten jo samantien. Lomasta. Lomattomuudesta. Aamujen laskua joka suuntaan. 
Mitä jos  lomanodotus ei olisikaan se elämänlanka, +25 se ainoa oikea kesäsää?  Säihin ei voi vaikuttaa.
Onko vika sittenkään säässä? 

Mitä jos repisi riemun irti siitä mitä on? Jos loisi elämälleen sellaiset puitteet ettei tarvitsisi odottaa sitä lomaa.

Olen jo muutaman vuoden toteuttanut suunnitelmaa; ota vastaan vain töitä, joista uskot (tätähän ei voi tietää) saavasi palkan lisäksi nautintoa, iloa ja toivottavasti jotain uutta. Työtä, johon tarttuminen ei ole tahmeaa. Tee vain asioita, joita haluat tehdä. Ja ennen kaikkea tee se mitä olet suunnitellut vuosikausia. Tee se, lakkaa jossittelemasta.
Minä tein. Ja hyvä niin. Suunnitelmaa on vieläkin jäljellä, polkua seurattavana. Välillä osuu harhaan, ei haittaa. Aina mukavampaa ponnistaa takaisin oikealle askelmalle. 

Kyllä, minä olen vetämässä tässä reessä vain itseäni. Uskon silti että tämä onnistuu isommallakin poppoolla. Vähällä tulee toimeen. Haaveiden raja ei ole euromerkeistä piirretty. Jospa antaisi kesäsateen joskus kunnolla kastella. Silloin on helppo hengittää ja UV-säde ei poraa syövänalkua olkapäähän.  Sadevesi tekee hyvää iholle ja hiuksille.

Ihana loppukesä. Pimeys, lämpimät illat. Tulee kaunis syksy ja talvella pääsee jäälle makoilemaan.
Eipä ole juuri varsinaista valittamista. Myrskyjä odotellessa tulta kynttilään.