Kesäpaikkani on, ah, niin idyllinen. 
Torppa pellon laidassa. 
No, naapurin kanssa on vähän niin ja näin, mutta hänen ollessa pohjalaanen, on vihanpitonsa sanatonta.
Rauha maassa siis. 

Tai. 
Kesäpaikkani oli, ah, niin idyllinen torppa pellon laidassa, kunnes maatilamatkailuyrityksen väki päätti siirtää maatilamatkailuyrityksen ison tuvan grillipaikan sisäpihalta pellon puolelle. Ymmärrettävää kyllä, huomaan. 

Meluhaitta on ajoittainen, keskittyy tähän pyhään keskikesän juhlaan - ja muutamaan muuhun viikonloppuun sydänkesällä. Mutta raastava, kun se herättää kello 03. Ja varsinainen juhlapäivä on vasta tulossa.
Tämä on sentään minun äänireviiriäni! Minun ja lintujen, jotka nytkin tuolla paniikissa yrittävät peittää korviltani tuon jumputuksen jonka päälle tuo sivistynyt kaupunkikansa keskustelee.
Keskustelee, hah. 

Mikä idea? Tulla metsän reunaan. Vetää kännit. Pistää mankka täysille. Huutaa sitten kilpaa siihen päälle.
Mikä tässä on oikein idea?


pieni hetki rauhaa.