vai onko?
Kyllä tänäänkin oli. Aika pysähtyy ja sielu lepää kun astuu 1950 luvulle jääneeseen pihapiiriin. Säädettävää löytyy; istutusta, kasojen siirtoa, siivousta. Mitään ei ole pakko. Kesken työn voi istahtaa alas litkimään kahvia ja suunnitella uusia. Aloittaa taas uusi homma vaikka kolme on kesken. Aina jotain valmistuukin. 
Alkumetrit oli haastavat, kun naapuri halusi puuttua joka asiaan. Hän, kuulema riidoissa useimpien kyläläisten kanssa, otti innolla uudet naapurit vastaan. Liialla innolla. Välit meni vuodessa. Josta siis paikalla ollaan vain puolet. Naapuri innostui pihanlaitosta siinä määrin että asiaan oli puututtava. "Oliko tästä sovittu?" Selkeä kysymys, lyhyesti ja selkeästi esitettynä suututti ukon. Kolme vuotta on mennyt lauseella kesässä. Lause sisältää hurjimmillaan 3 sanaa. Hyvä näin.

Typerää, mutta ilmeisen suomalaismaalaista. 
Tosin, kaupunkiasunnon tontin rajallakin vaihdetaan merkitseviä katseita. 

Ah rinnakkaiselo.  
Sama tuo, unikko tulee, oli elo ihmisten huolineen ja murheineen millä mallilla tahansa.