Mikä se on kun meinasi hävettää julistaa saamaansa palkintoa. 
Itku pitkästä ilostako? Kell´ onni on se onnen kätkeköönistäkö?
 
Outoja asioita sitä ihminen on itseensä imenyt ja niihin totena nojannut. Edelleen hetkittäin mieleen hiipii ajatus siitä että jos minä nyt tästä iloita alan niin eikös jo pian se minulta oteta pois, rankaista isolla kouralla. Uskonko siis sittenkin johonkin, joka tätä kaikkea ohjailee? Ja jos - ja jos se noin on onnemme tiellä - niin ottakaa se minusta äkkiä pois. Se sellaiseen uskominen.

Ympärillä tapahtuu ikäviä ja peruuttamattomia, joten päätän uskoa että jos onnea on, siitä tulee täysin rinnoin riemuita. Diemiin carpaten olla itseeni tyytyväinen ja tehdä juuri niinkuin hyvä on ja oikealta tuntuu. 

Onnea minulle hyvästä elämänhetkestä ja terveydestä. Ja onnea minulle palkinnosta. Kiitelleen muidenkin työpanosta totean; hyvin tein ja siitä kiitoksen ansaitusti sain.