Mielenkiintoista seurata kun teini opettaa koiranpentua. Tai kovasti yrittää. Tai yrittää. Tai.

Teini on sisäsiisti. Siis osuu itse sentään posliinille. Johon tähtäykseen ei moni aikuinenkaan aina yllä. 
Se eritteistä. Muutoin tahtookin asiat jäädä ja unohtua. Että roskan voi laittaa suoraan roskiin, kuljettamatta sitä sohvan, tuolin ja pöydän ynnä lattian kautta. Että pyykin voi saattaa pyykkikoriin kuljettamatta sitä puhtaille varatun vaatehyllyn, sängynalusen, sohvan, tuolin, pöydän ynnä lattian kautta. Että lattia pitää kuivata suihkun jälkeen. Että lattia pitää kuivata suihkun jälkeen. Että lattia pitää kuivata suihkun jälkeen... 
Unohtaa vai kokea toisarvoiseksi?

Pennulla ei ole hetkenkään tajua mistään. Lähes kaikki on toisarvoista.
Paitsi ruoka, ruoka, ruoka. Ja leiki mun kanssa. Ja leiki sä mun kanssa. Jaleikisäjasäjasä. Ja ruoka.
Ja sitten tuleekin jo touhupissa.
Juuri siihen paikkaan.

Tätä putkiaivoista teini yrittää sitten opettaa. Että ei saa purra, että ei saa jyrsiä, että pitää rauhoittua, ottaa paikka, istua, odottaa, seurata. Pissata ulos. Kakata ulos.

Mikä on kun ei mene kerralla perille? Mikä tota vaivaa? 

Pitkältä näyttää kivinen tie.