Ah, miten ihanalta tuntuu pesun jälkeen - pyykin, astioiden, taloyhtiön kellarin, taloyhtiön kellarista pelastettujen rojujen, kodin, ittensä... Kunhan saa tartuttua. Pesin melkoisen läjän kellarista kuljetettua. Toisen rojua, yhden jos toisenkin aarretta. Levittelin ne kesäpaikan portaille, vuoronperään manasin ja kehaisin itseäni. Tuntui vaan pahalta heittää käyttökelpoista kamaa kaatopaikalle (josta sitä ei kukaan saa enää käyttöön ottaa), toisaalta pitäisi osata luopua. Mutta osaanhan minä. Pesin jokaikisen saranan ja hiilihangon ja nyt on osalle löytynyt jo uusi koti!
Itseänikin lahjoin puhtaalla valurautaisella vaa´alla sekä läjällä lukkoheloja.
Vanhassa raudassa ja ruosteessa pesii uskomaton määrä kauneutta.

Mikä se on kun toista naista kiehtoo tekokuituinen leopardikangas ja toista ei. Minun leopardisilmääni hivelee elukka siellä omassa ympäristössään, posliinieristeen ruosteisine koukkuineen kesytän eteisen seinälle. 

Nyt pyykit, koti ja astiat.
Pihassa uusi mattoteline.